Muinaissuomalaiset jumalat

Ennen kristinuskon saapumista Suomeen suomalaiset uskoivat erilaisiin pakanajumaliin. Usko ei ollut yhtenäistä koko maassa, vaan vaihteli idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Monet vanhoista perinteistä ovat päässeet unohtumaan, mutta yleisimmät idän ja lännen suuntaukset ovat säilyneet melko hyvin muistissa.

Jumalat ja olennot hallitsivat ympäristöä ja elementtejä

Muinaiset suomalaiset uskoivat, että ympäristöä ja elementtejä hallitsivat erilaiset jumalat ja olennot, joiden suosiossa oli pysyttävä. Eri alueilla ja eri aikakausilla oli erilaisia jumalia, mutta varsinaisten hallitsevien jumalvoimien merkitys muinaisuskossa on kyseenalaistettu. Usein tavallisille ihmisille tärkeämpiä olivat paikalliset haltijat ja muut henkiolennot, joille oli annettava lahjoja.

Vedellä, taivalla, metsällä ja maalla oli kullakin omat haltijansa ja jumalansa, joilla puolestaan oli jokaisella omat palvelijansa. Monille näistä tuttuja ovat vesien veen Emonen, metsän Tapio ja ilman jumala Ukko. Nimet saattoivat kuitenkin vaihdella alueittain. Samansukuisia jumalia on todettu myös muilla skandinaavisilla ja suomensukuisilla kansoilla. Esimerkiksi karjalaisten kansojen kautta onkin saatu paljon tietoa muinaisuskosta, sillä se on säilynyt paremmin kuin Suomessa.

Suomessa perinteiset uskomukset joutuivat ahtaalle katolisen ja ortodoksisen uskon saapuessa Suomeen. Vanhat uskot tuomittiin pakanallisina ja yritettiin hävittää. Monet muinaisuskoon liittyvistä sanoista muuttuivat kirosanoiksi suomen kielessä. Muinaisusko kuitenkin näkyy esimerkiksi ihmisten nimissä, kuten Tapio, Ukko, Kalevi, Mielikki, Rauni, Väinö ja Jouko, sekä paikannimissä, kuten Hiidenmaa.

Suomalaista uskoa on tutkittu jo pitkään

Jumalista kerättiin tietoa jo 1800-luvulla, jolloin Mikael Agricola julkaisi luettelon “epäjumalista”. Tähän luetteloon oli listattu erilaisia länsi- ja itäsuomalaisia jumalia vuodelta 1550. Jumalat liittyivät olennaisesti arkeen ja rytmittivät maanviljelyä, karjanhoitoa ja metsästystä; kuhunkin vuodenaikaan muistettiin eri jumalia ja annettiin heille lahjoja ja pyydettiin hyvää satoa tai suojelua.

Agricola kuvasi työssään myös muinaisuskon erilaisia rituaaleja. Ukko ylijumalan kunniaksi saatettiin esimerkiksi juoda rituaalisesti olutta, jotta viljasato paranisi, ja karjalaisen Rauni-jumalan kunniaksi suoritettiin mahdollisesti kreikkalaisten Dionysos-juhliin verrattavia härskymisriittejä, jotka olivat kristinuskon kannalta epämoraalisia.

Nykyisin suomalaista muinaisuskoa ja etenkin siihen liittyviä perinteitä yrittävät elvyttää ja tutkia erilaiset yhdistykset. Paljon tietoa alueen uskosta saadaan vanhoista teksteistä sekä Viron ja Karjalan kautta.