Näin hirsikartanoista tehtiin kivitalon näköisiä ennen vanhaan

Hirsirakentaminen on ollut yksi yleisimpiä rakennustapoja Suomessa, sillä puu on ollut riittoisaa ja laadukasta. Hirresta rakentaminen on ollut tehokas, edullinen ja helppo vaihtoehto suomalaisille, jotka elivät metsien läheisyydessä. Luksuksen tavoittelu on kuitenkin ollut aina tärkeää etenkin maan ylimystölle – puuta ei ole aina pidetty tarpeeksi hienona materiaalina. 1800-luvulla kiveä pidettiinkin hienostuneempana rakennusmateriaalina, ja kaupungeissa rakennettiin upeita kivitaloja. Kekseliäät suomalaiset kuitenkin tiesivät, miten tehdä hirsitalosta yleellisen kivitalon näköinen.

Keinoista vaiettiin

Maalla savi oli yllättävän yleinen rakennusmateriaali, sillä sitä sai joka paikasta, se oli monipuolista, ja sen käyttö oli halpaa ja helppoa. Saven helppous ja halpuus teki siitä hyvän ratkaisun köyhille, mistä syystä tietoja savirakentamisesta on säilynyt melko vähän. Savimassaan saatettiin lisätä olkea, sahanpurua, jouhia, munaa ja jopa lantaa, mikä teki siitä erittäin rahvaanomaisen materiaalin. Nämä lisäykset tekivät kuitenkin savesta kovan, kestävän ja monipuolisen rakennusaineen.

Savea käytettiinkin peittämään ja tasoittamaan talon seinät, jotta voitaisiin luoda kivimäinen vaikutelma. Hirsitalon hirsiin porattiin joka puolelle reikiä, joihin asetettiin puutapit. Puutappien pituus vaihteli hirsien muotojen mukaan niin, että ne olivat syvemissä kohdissa pidempiä ja matalammissa lyhyempiä. Savimassa aseteltiin seinälle tappien varaan, ja tasoitettiin, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman suora seinä. Rappaukseen tehtiin sormin kuoppia, ja se jätettiin kuivumaan noin kuukaudeksi.

Kalkki tekee loppusilauksen

Savirappauksen kuivuttua sen päälle rapattiin kalkkimassalla. Kalkki on vanha ja luotettava tapa tehdä seinästä vedenkestävä, mutta se myös peittää seinät niin, että on mahdotonta arvata, onko alla kiveä vai jotain muuta. Paksu kalkkirappaus siloitettiin tasaiseksi, jotta seinät olisivat suorat ja vaaleat – kuin kaupunkien kauniissa kivitaloissa.

Tämä seinäratkaisu ei ollut kovin yleinen, mutta se teki hirsitalosta yllättävän toimivan. Savimassa tasaa kosteutta, joten se piti hirret kuivina ja sisäilman miellyttävänä, ja kalkki on hengittävä materiaali, joka ei kuitenkaan päästä vettä läpi vaurioittamaan savimassaa tai hirsirakennetta. Savi kovettuu hitaammin kuin betoni – jota ei tuohon aikaan yleisesti käytetty – mutta ennen pitkää sen pinta muuttuu kivenkovaksi ilman hiilidioksidin vaikutuksesta. Esimerkiksi Topelius-museossa voi ihastella tällaista seinärakennetta.